Tervetuloa tutustumaan tänään Kirsi Pursiaisen arkeen ja hänen kotikaupunkiinsa Naantaliin. Tutustu meidän tiimiin -juttusarjassa kerromme teille omista asumisen haaveistamme tulevaisuudessa, arjestamme, vapaa-ajastamme, sekä siitä miten me työskentelemme kotona.
”Ostin nykyisen kodin Naantalista sillä ajatuksella, että se olisi väliaikainen, juuri siihen hetkeen sopiva turvasatama. Siitä huolimatta sen oikean kodin löytyminen kesti yllättävän kauan ja osaankin hyvin samaistua asiakkaiden tunteeseen siitä, että kodin täytyy tuntua kodilta heti ensi hetkistä alkaen. Tunteen jälkeen tulee kuitenkin aina myös järkisyyt. Tässä kodissa pidän eniten sijainnista, neliöihin nähden erinomaisesta pohjaratkaisusta ja erityisesti siitä, että pystyn ihailemaan ympäröivää luontoa jokaisesta ikkunasta.
Asunto ei näyttänyt ostaessani oikeastaan lainkaan minulta, mutta pienellä remontilla sain kuorittua siitä omannäköisen kodin. Ja vaikka tosiaan väliaikaista kotia etsin, huomaan nyt asuneeni täällä jo kuusi vuotta. Olen viihtynyt siis oikein loistavasti.”
”Perheeseeni kuuluu hyvin kiinteästi aikuinen tytär ja poika, vaikkakin he ovat jo molemmat muuttaneet omilleen asumaan. Meillä on ihanan avoin ja toisiamme kunnioittava suhde keskenämme ja jaamme yhdessä kaikki ilot ja surut. Olen todella ylpeä nuorista aikuisista lapsistani ja onnellinen siitä, että he uskaltavat toteuttaa unelmiaan.”
”Normaalitilanteessa arkeeni kuuluu paljon yhdessäoloa ystävien ja perheen kanssa, liikuntaa, avantouintia, maanpuolustusta, purjehdusta, ulkoilua ja luonnossa liikkumista. Koronakevät muutti jonkin verran omaa arkeani ja esimerkiksi kaikki maanpuolustuskurssit, naispurjehtijoiden reissut ja tanssitunnit peruuntuivat. Onneksi Naantalissa toimiva Ruokatauko -sali jatkoi edelleen toimintaansa, vaikkakin tietysti erityisjärjestelyin.
Rakastan uida Suomen vesissä läpi vuoden. Yleensäkin ulkoilu ja luonnossa liikkuminen eri muodoin, vuodenajoista riippuen tuntuu itselle parhaalta tavalta rentoutua. Voisin hyvin sanoa, että ”kaikki muu kuin purjehdus on turhaa” – se tunne on jotakin sellaista, jota on vaikea sanoin edes kuvailla. Nykyisin pääsen merille harvemmin, mutta siitä huolimatta joka kerta kun tuo hetki koittaa, sydän ja sielu kiittää. Käsillä tekeminen on myös ehdottomasti minun juttuni. Kaikenlaiset käsityöt ja askarteleminen ovat mielestäni hyvää terapiaa, sillä kaikki muut asiat unohtuvat keskittymisen ja tekemisen lomassa.”
”Muutimme Naantaliin perheen kanssa 1970-luvun lopulla. Tämä on ollut hieno paikka asua ja elää. Tämä on kornia, mutta oikeasti minusta tuntuu, että kun ajan kotiin ja pääsen Naantalin puolelle, niin kaikki on jotenkin kauniimpaa. Rannassa tulee aina vahva kiitollisuuden tunne ja monta joka kerran jaksan ihastella, että tämä tosiaan on minun kotikaupunkini.
Turistit ihailevat ja ylistävät tätä paikkaa, mutta kuinka onnekkaita me naantalilaiset saammekaan olla, kun voimme asua täällä läpi vuoden. Jos et muuten vielä ole käynyt ihailemassa Kuparivuoren kallioilta Naantalia merelle päin, niin mene ihmeessä. Upeampaa paikkaa auringonlaskun ihailemiseen ei ole olemassakaan.”
”Teen paljon töitä toimistolla ja pidän siitä, että lähden aamuisin ihan fyysisesti töihin. Mutta koska tämä työ on ehdottomasti myös elämäntapa josta nautin, niin läppäri ja puhelin kulkevat mukanani lähes joka paikkaan (matkoilla ystäväni joskus ”naljailevatkin” siitä, mutta ovat tottuneet siihen, että aina välillä minun täytyy istahtaa koneen viereen ja soittaa pari puhelua). Rakastan työtäni, mutta ehkä kuitenkin vielä enemmän vapaa-aikaani. Tällä hetkellä tuntuu, että nämä asiat ovat hyvässä tasapainossa elämässäni.”
”Viitisen vuotta sitten suoritin golfin green cardin, mutta silloin en kuitenkaan innostunut lajista sen enempää. Tänä keväänä, kun muu tekeminen oli rajoitetumpaa, ryhdyin uudelleen tuumasta toimeen ja voin vain sanoa, että onneksi. Golf vie todella mukanaan ja onneksi Annika töistä on jaksanutkin käydä kanssani paljon pelaamassa ja olen päässyt hänen hyvään oppiinsa. Tänä vuonna olemme myös aloittaneet ystäväni kanssa käymään läpi meidän neljääkymmentä kansallispuistoa. Aikaa meillä on muutama vuosi ja olemmekin jo nyt alkumetreillä erittäin innoissamme mitä kaikkea vielä on edessä.”
”Sain pidettyä kesällä viikon mittaisen loman. Olimme mökkeilemässä järven rannalla, jossa aamu alkoi aina uiden ja ulkoillen. Saimme nauttia upeasta ilmasta viikon verran äitini ja muun perheen kanssa. Työt delegoin sillä välin kollegalle, joten pystyin lähestulkoon täysin päästämään irti arjen kiireistä. Kuulun niihin onnellisiin, joille riittää kuuden tunnin yöunet. Vuorokaudesa on siis monta tuntia aikaa touhuilla. Nautin suunnattomasti aikaisista ja rauhallisista aamuista. Pääsimme iloksemme alkusyksystä vielä naispurjehtijoiden kanssa sovitulle purjehdusleirille, joka oli jo hilkulla peruuntua poikkeuksellisen ajan vuoksi. Tuo retki oli aivan mielettömän hieno!”
Jutun kuvat: Aki Aro / Photoworks